Olin nähnyt ennenkin ja koko ajan näin selvemmin, että Nupun ei ollut hyvä olla. Kun kysyin asiasta, Nuppu aina sanoi kaiken olevan hyvin. En osannut kaivaa tunteita tytöstä ulos ja se on yksi niitä asioita, joista syytän nyt itseäni. Nuppu ei ole koskaan puhunut asioistaan, niin en osannut vaatia sitä nytkään.
Aina, kun olen kysynyt näkemästäni pahastaolosta, on Nuppu tsempannut pikku päivänsäteeni näkyville. Kun sitten jätän asian sikseen, saa menninkäiseni taas vallan. Kamalinta tässä ajatusleikissä kahdesta eri tyttärestä on se, että se on tavallaan totta; Nuppu kuulee ääniä, tai yhden äänen, joka käskee hänen tehdä asioita tai haukkuu muuten vain.
Nuppu on musikaalinen ja musiikki on ollut hänen elämässään aina. Nyt menninkäinen hänessä sanoo kovalla äänellä, ettei musiikki merkitse mitään, että hän on huono soittamaan. Se ei tietenkään pidä paikkaansa, niin opettajat musiikkiopistossa kuin musiikin opettajat koulussakin ovat aina kehuneet Nupun taitoja. Mutta jos ääni koko ajan haukkuu ja arvostelee, niin menninkäinen uskoo, eikä päivänsäde ole riittävän voimakas sanomaan vastaan.
Lopulta nuppu kertoi että ääni käskee tai oikeastaan kieltää häntä viiltelemästä. Tätä on ollut jo viiden vuoden ajan. Koska Nuppu on teini, kielto on tietysti käsky ja kun Nuppu sitten viiltelee, on ääni tyytyväinen.
Monet ovat minulle sanoneet, että nuori joka viiltelee ei yleensä ajattele tehdä itselleen mitään pahempaa. Että viiltelyllä nuori siirtää psyykkisen kivun fyysiseksi, joka on helpompi käsitellä ja kestää.
Mutta onko niillä nuorilla arvosteleva ääni mukana? Nupun ääni oli kieltänyt kertomasta kenellekään, tai muuten tapahtuisi jotain pahaa. Mitä jos ääni toteuttaa uhkauksensa, koska Nuppu nyt on kertonut monellekin, mitä jos viiltely ei enää riitä?
Yritän olla itkemättä aina kun näen Nupun käsivarret ja jalat. Mutta joka kerran, kun näen tuoreita jälkiä tiedän, kuinka en ole taaskaan osannut auttaa lastani ja kuinka häneen on taas sattunut liikaa. Kai osittain minun takiani Nuppu piilottaa kätensä, ja kun kädet on piilotettu voin vain arvailla onko niissä uusi jälkiä ja arvaillessani maalaan mieleeni kaikkia kauhukuvia, jotka eivät varmasti auta meitä kumpaakaan. Näin kierre on valmis.
Ääni on kiusannut nuppua viiden vuoden ajan, enkä minä ole nähnyt mitään.
