16.2.2017

Nuorisopsykalle asiakkaaksi

Lopulta, kun viiltelyn laajuus selvisi, Nuppu suostui viimein kuraattorin ja psykologin juttusille. Juttelu oli kuitenkin lähinnä muotoa psykologi kysyy ja Nuppu vastaa "En mä tiedä." Äänestä emme vielä silloin tienneet mitään, mutta apaattisuus ja itkuisuus koulussa lisääntyi jatkuvasti. Yhtenä päivänä taas opettaja soitti minulle koulusta, että Nuppu ei reagoi mihinkään ja on täysin omassa maailmassaan.

Olin aivan sekaisin uutisen kuultuani. Osastonsihteeri pysäytti minut ja sanoi tilaavansa taksin, että pääsen Nupun  luo. Menimme suoraan sairaalaan, jossa päivystävä lääkäri oli hämillään. Lääkäri sai kuitenkin yhteyden nuorisopsykiatriaan ja pääsimme heti osastonlääkärin asiakkaaksi. Nuppu aloitti heti säännölliset käynnit nuorisopsykiatrian polilla.

Lääkäri ensitöikseen hakkui meidät vanhemmat siitä, että miksi Nuppu oli pakotettu puhumaan niin monelle eri ihmiselle ja totesi Nupun olevan vain normaali angstinen teini, joka on passiivisagressiivinen auktoriteettejä ja vanhempiaan kohtaan. Me vanhemmat tiesimme, ettei se ole totta ja onneksi Nupun terapeuttikin oli huomannut sen ja hoitosuhde jatkui.

Olimme olleet kyläilemässä ja kaikki oli mennyt hyvin ja vielä lähtiessä juttelimme autossa. Alkoi pimetä ja pitkä moottoritie hiljensi jutustelun. Lähempänä kotia kysyin Nupulta jotain, enkä saanut enää vastausta. Kotiin päästyämme kysyin, mikä muuttui sadassa kilometrissä. "Ei mikään. Ei mulla mikään oo." Kunnes aikani asiaa tivattuani Nuppu puhkesi kyyneliin ja kertoi lopulta äänestä, joka käskee ja haukkuu. Yhdelle koulun opettajista oli kuulemma kertonut ensin ja tämä oli kehottanut kertomaan terapeutille, joka kehotti kertomaan kotonakin.

Olen niin kiitollinen tälle opettajalle, joka nyt vieläkin on ollut kiinnostunut Nupun voinnista, ja joka jollakin tavoin on onnistunut saavuttamaan Nupun luottamuksen eri tavoin kuin kukaan muu. Minulle terapeutti sanoo, että nuori usein suojelee vanhempiaan, eikä siksi kerro kaikkea varsinkaan pahoinvoinnistaan. Toivoisin silti,että lapseni voisi luottaa minuunkin niin kuin tuohon opettajaan. Onneksi kuitenkin edes opettajaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.

Kommentit julkaistaan valvomatta ja moderoin ne jälkikäteen. Aihe on arka, joten pidäthän kommenttisi asiallisena. Asiattomaksi katsomani kommentit poistan.